Minun eka mielikuva tästä paikasta on Narnia. On tämä vaan niin helevetin mystinen paikka. Pittää laittaa kunnon kuvareportaasi ku ehtii. Sitte näätte.
Kolomas päivä meni pankki- ja puhelinasioissa. Voi jumaliste kun oli vaikiaa. Eilen tapasin oman kummiopiskelijan. Se sano, ettei pääse tänään apuun kun sillä on luentoja. No ei mittää. Se oli hommannu jonkun kaverinsa tilalle. Kello kymmenen oli aamulla tärät. Sehän soppii.
Aamulla sitte paikalla pamahtaa nelijä vaahtosammuttimen kokosta kiinalaista tyttöä jotka ei oikein tiiä mistään mittää. Niitä jännitti enklannin puhuminen tosi palijon. Pitivät toisiaan käsistä kiinni samalla ku haastoivat.
No lähettii siinä sitte pankkiin avvaamaan tiliä. Käveltii joku 800m pankille ja homma meni about näin: törmättiin toiseen vaihtariryhmään jossa oli vähän rohkeempi tyttö joka yritti parhaansa asioitten hoijossa. Tultii pankkiin ja tyttö sannoo ekana että ”PLEASE GIVE ME YOUR PASSPORT AND 20 YUAN PLEASE THANK YOU.” Nii. No onpa kiva antaa oma passi ja rahat kukkarosta iliman että tietää mitä tapahtuu. No jonkin aikaa jonoteltii ja sitte yhtäkkiä tää tyttö mennee noin kymmenen passin kanssa avvaamaan tilejä kaikille. Samalla joku jenkki halus vaihtaa ameriikan tollareita rämpylöihin, eli yuaneihin. Vaihto oikein 100 taalaa kerralla ja piti loput tollareina. Kivasti vei pankki kurssilla välistä. Ihan oikein siulle joka luulet että maas valuutta on universaali maksuväline, elä yhtää ihmettele jos täällä sivukonttorissa ei vaihettaiskaan rahhaa siulle, hähähä.
No sitte olin kolomanneksi viimenen joka pääs allekirjottaa papereita ja valittemmaa tunnuslukua, nii tää meijän tyttö tullee sanomaan että ku yhellä ihimisellä on kauhia näläkä nii myö kaikki lähtää sitte syömään nyt ja tullaa myöhemmin takas. Sannoin suoraan, että ”elä ny hyvä helevetti hosu. Ollaan puoltoista tuntia ootettu ja nyt on kolome ihimistä jälellä ja yhessä ihimisessä mennee viis minnuuttia. Lokiikkas on väärä.” No sitte hoidettiinki meiät pois alta ja kysyin että mikä minun tilinumero on? Haluan nääs ohojata opintotuet kiinalaiselle tilille nii ei mee nostomaksuja. Tyttö vanno kirkkain silimin että tilinumero on sama ku pankkikortin numero. No hyvä helevetti eihän se ole mutta ku sie et tajunnu! Saa minun Tandem-pari oulusta hoitaa tämän kun tulee hakemaan Pantteri-karkit, jotka tuin tuliaisiksi. Hyvä ihminen on tämä minun tandem-pari, opetti minulle hyvin kiinaa ja oli aina mukana Oulussa menoissa. Rukalla kokeiltiin hiihtoa ja lumilautaa ja syötiin poronkäristystä. Hyviä muistoja. Ei ole hyvä tämä uusi tyttö. No anyway, sitte mentii syömään Hot Potia, eli tulista pataa.
Ruokahan on sellaanen, että pöydällä on sähköliesi jossa keitellään tulista soosia. Siihe sitte heitetään kyytii vihanneksia, lihaa ym. Mitä haluaa syyä. Helevetin mautonta mutta tulista. En tykkää.
Ihan ekana, koska oon syöny tätä ruokaa aiemmin, kävin tsekkaa fasiliteettitilat. Reikävessat eikä vessapaperia, jonka lisäksi johonkin vessaan oli väännetty paskat pönttöön. Ei mihenkään. Söin hintsusti ja päätin et syön illalla jottain muuta, koska tiiän, että ku syö tulista ruokaa näläkään nii seuraavan aamuna soi wc:ssä Johnny Cashin Ring of Fire. Ja on muuten vähän perseestä mennä ekana aamulla tanssahtamaan tulinen Paso Doble. Ei näin.
No sitte ruoan jälkeen (syötiin 1.5h ja pankki meni jo kiinni…) mentii kännykkäkauppaan. Oli kuulemma jonoa. Ei mentykään tähän. Käveltiin sitte jukoliste yliopiston kännykkäkauppaan! Pakkoko se siinä toisessa konttorissa oli ekana käyä, helevetti. No asiointihan oli taas tätä: ”PLEASE GIVE ME YOUR PASSPORT AND MONEY.” Ei hyvä helevetti, miulla sekos kasetti. Sannoin että laitapa tyttö nytte hinnastot tiskiin ja aletaan neuvottelemmaan, en mie siulle anna miun kaikkia masseja.
No koska saan 40 rämpylällä, eli viiellä eurolla, 80 minuuttii puheaikaa ja sata tekstaria nii halusin datapaketin. Kivasti WhatsAppilla ja WeChatilla kulukee viestit. Ei kuulemma saa tämmöstä liittymää ku ei oo vielä opiskelijakorttia. Sannoin että haista kukkanen, varmasti saa. Sitte soiteltii varmaa paikalliseen viestintävirastoon. Ja kyllähän sen sitte sai. Kyllä mie tiesin, sie et tienny. Tässä sitä otetaan kivasti minun passista kuvaa omalla iPhonelle josta se toivon mukaan lähti firman rekisteriin:
Seuraavana päivänä menin sitte ekana vessaan. On muuten ihan helevetin paska fiilis ku chilit polttaa suussa ja aunuksessa. Puuh. Aina häviää, vaikka sanoin ettei kovin tulista.
Nonii. Sitte lähettiinki kaikkien vaihtareitten kans letkassa johonki luokkahuoneeseen jossa oli lyhyt orientaatio. Käytiin käytännön asioita läpi. Hyvästi oli kiinalaiset järjestäneet tämän. Samalla ne kysy halukkaita kiinan kielen puhekisaan. Ilimottauduttii ystäväni A:n kanssa (A on pärjänny vastaavassa kisassa suomessa). Kiva juttu, pääsee laittamaa omat kiinan kielen taijot testii. Kivasti saa kiinalaiset ihimetellä ku joku blondi puhuu hyvin kiinaa.
Orientaation jäläkeen käveltiin 15 min meijän kampusta ympäri. Meille näytettii kirjasto ja apteekki, mutta sisällä ei käyty. Ei tietenkään. Ihan perseestähän ne Oulun yliopiston kirjastoinfotkin on, ihan oikein ettei käyty. Nii, ja tämä kampus on varmaa tuplasti Linnanmaan kampuksen kokonen (Oulun yo siis). Ei siis oikiasti kierretty yhtää mittää. Täällä on helevetin iso urheilutalo, mutta eipä meille oo näytetty sitä taikka kerrottu maksaako mittään tai muuta. En ois halunnukkaa kuntoilla. Nii, eikä olla saatu etes karttaa tästä alueesta.
Iltapäivästä käytii vielä kuvauttamassa ittemme opiskelijakorttia varten. Heleppo keissi oli. Ei menny kauaa. Siinä jonottaessa mietin eri maitten kansalaisten maneereja. Ite tykkään siitä, että suomalaiset on hilijaa jos ei oo asiaa. En minä jaksa jenkkien jatkuvaa smalltalkkia. Helevetti, jos jonotettaa nii sitte ollaa hilijaa eikä kerrota tyhyjänpäiväsiä juttuja siitä miten siun maan urheilusarjat on maailman seuratuimpia. En mie seuraa NBA:ta taikka NFL:ää, ja sitäpaitti jalakapalloa pelataa jaloilla eikä käsillä. Nii, ja vaikka oot ostanu Nokian puhelimen ja vaihtamassa sitä nii elä sano sitä paskakasaksi, ei se ole piece of shit. Kakka on jotain muuta ja Nokia on suomalaisille tärkeä asia. Suomalainen kansallistarina, Kalevalan veronen. Vähä helevetin henkilökohtanen asia jos tuut meijän Nokiaa morkkaamaan.
Käytiin arpomassa päivän ruokaa Suomen ja Belgian delegaation kanssa. Päädyttiin pieneen kioskiin, josta sai valikoida nuudeleita, kasviksia ja lihoja tiskiin, josta keiteltiin semi-tulinen soppa. Näyttää tältä ja maksa juomineen 11 rämpylää, eli vähän päälle euron:
Ihimeteltiin porukalla tätä paikallisten pukeutumista. Tässä on joku tuleva juniori sopivan avokkaissa potkuhousuissa. Ei haittaa jos vähän lörähtää.
Tämän jäläkeen meillä oli palaveri siitä puhekisasta. Ymmärsin ehkä kolomasosan ku opettaja testas kielitaitoa. Ihme palaveri. Siellä oli paikalla 6 halukasta ja vissii kolome opettajaa. Kaikki puhu ristii eikä ollu mittää tolokkua. Alussa kaks tyttöö sano ettei he haluu osallistua ku kuulivat minun ja A:n puhuvan. Sitte niille sanottii, että niitten pittäis tukea minua ja A:ta. Sekavaa. Opettaja oli niin painostava ym. Että taijetaan jättää koko keikka välliin. Kiva oli kuitenkin tämä kulttuuriero; hoijetaan kaheksan ihimisen asiaa yhellä kertaa ja kaikkien aikaa kulluu hukkaan. Ei näin. Ei kaikki kulttuurierot oo kivoja eikä niitä jaksa aina ees yrittää ymmärtää. Puuh.
Nii. Aika kulluu vielä tämmösten juoksevien asioitten hoijosa. Haluttais urheilla mutta ku ei tiiä missä ja miten. Otin sisäpelikengät megeen mutta en lenkkareita. Virhe. Vois lenkkeillä mut nyt ei pysty. Melekonen Narnia tämä kyllä on, joka päivä näkkee asioita joita ei näe kotona Suomessa.
