Heräiltiin aamulla ja syötiin kiinalaista aamupalaa. Joku lätyn tapanen. Hyvää oli. Läksittiin kaupoille ostamaan sukkia. Ostarilla oli Uniqlo, pistäydyttiin siellä. Helevetti oli kalliita sukkia. 40 rämpylää, eli 5e per pari. Ei mihenkään. Mentiin ostarin markettiin. Voi hyvä helevetti minkälainen kauppa. Lääniä oli vaikka muille jakaa. Kassojakin oli auki 100 kappaletta. Löysin sukkia, halavemmat makso 6 rämpylää eli 0,75e ja kalliimmat 12 rämpylää, eli noin 1,6e. Pittääpä kattoa ku pyykkää että menikö rahat harakoille vai ei.
No tuota. Kauppahan oli mielenkiintonen. Kananmunat pakattiin muovipusseihin. Kaloja oli vaikka muille jakkaa. Tästä sai valita omat fisut ja näin:
Lihatiskillä mestarit hakkas isolla lihaveittellä lihoja pienemmäksi. Kuulemma joskus veitsistä lohkeaa siruja lihoihin. Namnam. Ja voi hyvä helevetti ku nuo kiinalaiset änkeää joka väliin. Kaikilla on aina etuajo-oikeus, kaupassakin. Varmaan niitä hajotti tyhymät ulukomaalaiset jotka blokkas tien.
No eipä siinä, matka jatkui reissun jäläkeen Suzhoun rautatieasemalla. Voi hyvä helevetti ku seki oli ainakin Oulun keskustan kokonen kompleksi. Huhhuh. Hetken aikaa arvoin lippuluukkua. Menin ekalle luukulle ja ohojasivat minut seuraavalle. Tilasin sujuvasti kiinaksi liput samalla ku virkailija jutteli englantia takas. Naureskeli minulle ku tarkensin että Hongqiao on lentokenttä Shanghaissa. Sain lipun ja etsin aikani laituria. Junamatkassa ei kestäny kauaa, ajeltiin 250km/h. Kivasti kuluki juna.
No tulin perille sitten Hongqiaon lentokentälle. Voi hyvä helevetti ku se oli koko Oulun läänin kokonen. Meni varmaan 20 minuuttia, ennenku löysin ulos junaterminaalista. Tsekkasin sisään ja menin läpi turvasta. Näläkä alako olleen. Päädyin lopulta paikalliseen pikaruokalaan nimeltä KungFu. Onnistuin tilaamaan taas kiinaksi setin #5 ja kokista juomaksi. Ruoka oli mielenkiintosta, mutta syötävvää! Sopassa oli vähän makua, ja siinä lillu pehmeitä vihanneksia ja luisia lihapaloja. Popsin vihannekset ja nakersin luita, mutta ei ois kelevannu Mustillekkaa nii jätin syömättä. Riisi ja jonkinlainen liha maistu hyvältä. Salaatinlehet oli myös hyviä. Jälkkärinä oli joku ihime munakas. Söin melekeen loppuun.
Sitte menin smootisti Mäkkäriin tilaamaan jää-lattea. Taas puhuin kiinaa ja myyjä lontoota, mutta hyvin meni. Tajusin että voisin surffailla aikani kuluksi netissä. Vaan ei ollu wifiä Mäkkärillä. Aina häviää. Ja niin hävis vielä uuestaan ku lento oli 30 min myöhässä.
Ja voi helevetti tuota kiinalaista mentaliteettiä ylipäänsä. Konneessa vieressäni istu kiinalainen herrasmies, mutta sööri vaihto paikkaa muualle ku pysty. Piä tunkkis, ajattelin. Viereisellä rivillä istu nuori poikalapsi, joka matkusti koko lennon pää tarjottimella nukkuen. Virkailija huomautti asiasta usiasti, mutta ei mittää vaikutusta. Kauhia molotus vaa. ”Jos meijän poikaa nukuttaa nii se nukkuu miten haluaa.” Pitäkää tunkkinne, toivoin kauhiaa turbulenssiä jotta oisivat oppineet olemaan. Ei tullu, taas hävis. Ja helevetti. Saman tien ko kone laskeutui nii porukka laitto WeChatit ja Whatsappit päälle. Kiitos.
Kentällä kiinalaiset otti minut vastaan ja veivät kivasti autolla yliopistolle. Mukana oli 2 muuta suomalaista ja yksi jenkki. Kaupungista en tiiä sanua vielä mittää ku oli nii helekatin pimiää ettei ulos nähäny. Sen verran kyllä voin sanua, että tämä yliopisto on rumempi ku Oulun yliopisto. Aina häviää, voi jumaliste.
Sain huoneen ja tsekkasin paikallisten pyynnöstä armeijamaisesti että kaikki listatut tavarat on paikalla. Jääkaappia ei ollu. Pittää neuvotella huomenna siitä. Jukoliste. Huone on muuten pätevä, mutta en haluaisi kyllä omistaa tämmöistä asuntoa. Kuvat kertonnee tarpeeksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin vissii täällä sitte.
Ehin tutustummaan muutamiin vaihtareihin. Kiinan kurssikaveri suomesta oli tullu aiemmin ja tarjos heti Tsingtaota, eli paikallista olutta.. Huomenna sitte ostamaan puhelinta ja puhelinliittymmää, pankkiin, ja ostammaan pesuaineita. Kiinalaiset siivoaa lähinnä vaan kuumalla vejellä, helevetti.
