Syksy 2011

Jaa. Pari vuotta opiskeluja jäljellä Oulun yliopistossa. Vois uuden kielen aloittaa. Jaa. Kiina. No mikäs siinä, vaikka maan kulttuuri ei kiinnosta. Helevetisti ihimisiä, saasteita ja kaikenmaailman muitakin kyseenalaisia ongelmia tai tabuja yhteiskunnassa.

Jos olet joskus kiinan alkeita opetellut, niin ekat kuukaudethan menee ääntäessä. Mandariinikiinassa on nelijä eri äännettä. Haikiaa välillä. Tunnista toiseen vaan syleskellään suusta äänteitä ja toivotaan että ne on ees siellä päin. On erilaisia suhahuksia ja kielen asentoja. Miksei oo vaan suomi-finlandi, monotoonisesti? Palakittee opiskella viimesiä vuosia ekonomiksi ja olla samalla tasolla ku 4-vuotias kiinalainen joka aukoo suutaan satunnaisesti.

Tunnilla on vanhempi mies, työelämässä. Pakko kuulemma opiskella kiinaan työn vuoksi. Harjotellaan kiitosta. Kirjoitetaan: xiexie. Lausutaan ”siesie”. Vanaha patu sanoo ”ksieksie”. Opettaja hymyilee ja pyytää yrittämään uuestaan. Ei mihenkään. Ksieksie tulee vaan. Sano vaa niinku lapissa, sie. Ei mihenkään. Heikot lopettaa heti, jotku roikkuu mukana puoleenväliin. Fiksut ei ois ees alottanu. Ite luin kaks vuotta lopulta ja tuskin osaan kiinassa sanakaanaan kiinaa.

 

Kevät 2013

Ulukomaille vois mennä. Haen työharjoitteluita ja vaihtoon siltä varalta ettei harjoittelut tärppää. Kiinaanhan sitä sitte.

Laitoin Hong Kongin ykköseksi. Oli Dekaanin suositus ja pelit ja vehkeet. Eivät valinneet. Aina häviää. Ja sillon vitutti. Pääsin kuitenkin Kiinan Keravaan, eli Nanchangiin vaihtoon. Tai mistä minä tiiän onko se Keravankaltainen paikka, 5-miljoonaa asukasta ja 50 ulukomaalaista opiskelijaa koko kaupungissa.

No, pääsinpä yhessä harjottelussa monen karsinnan ja haastattelujen jälkeen pitkälle. Olin siinäkin toinen. Voi helevetti. No kai se sitte pitää mennä sinne vaihtoon, vaikkei se ykkösvaihtoehto ollutkaan.

Kevään aikana vaihto-orientaatio onnistui hyvin. Kävin yhessä istunnossa jossa harjottelija luki seinältä powerpointteja. Päätin skipata loput infot, noheva kun olen. Yhdessä lipareessa puhuttiin tavoitteen asettamisesta. Kai sitä ehtii.

 

Kesä 2013

Kilipailutin matkavakkuutukset. OP-Pohjola oli paras. Heleppoa touhua.

Mietin lippujen ostoa. Skyscanner.fi palvelu on hyvä. Lopulta otin 616€ maksaneet liput Hesasta Istanbulin kautta Shanghaihin. Päälle vielä joku paikallisen firman lento Shanghaista Nanchangiin. Makso 50€.

Hain viisumin. Liityin samalla protestiliikkeeseen, joka paheksuu Falun-Gongin harjoittajien elinkauppaa. Suurlähetystön edustalla sinnikkäästi pitävät mekkalaa. Hyvällä asialla olen. Kovasti piän puolia ettei näin kävis enempää.

Kesällä pidin valamistujaiset, koska KTM-tutkintoni on paperityötä vaille valamis. Kansainvälinen kokemus kiinostaa vaihossa. Ehkä sitä jaksais ekaa kertaa kolomeen vuoteen opiskellakin? Niinku itelleen ja tosissaan. Saa nähä.

Läksäritkin pidin. Mukava oli nähdä ystäviä, loppuilta vierähtikin Kaarlessa pilikkuun asti. Rapea olo oli aamulla. Tais olla viimeset opintotuet mitä sinne kannoin.

 

Matkaan 30.8.2013

Tässäpä sitä sitten istutaan 30.8.2013 Turkish Airlinesin koneessa matkalla kohti maailmaa. Mitähän tästäkin tulee? Nanchangin Bkt/capita on $5,500 per capita. Suomessa kai $35,000? Sitähän elelee herroiksi, yksiön vuokra on 50€ + sähkö ja vesi, opintolainaaki saa 600€/kk ja euripoorit on sen verran kilipailukykyset, että tässähän jää voitolle.

Ainii. Mitä sitä pakkais? No laitoin messiin villasukat, suomalaisia hygieniatuotteita (Kiinassa valakonen iho on kuul, siksi kuulemma laittavat jotain valakasua kasvovoiteisiinkin..), Jaloviinaa ja Minttua tarjoiltavaksi (siis oma hätävara kun pokka pettää). Vaikia pakata, siellä on about 30 selssiusta ku meen. Välillä miettii että tarvisko sitä taikka tätä. Sitten tajuaa, että nehän tekkee Kiinassa ne vaatteet, jotka sitte roudataan konteilla Eurooppaan, ja joista me sitte maksellaan kovia hintoja.

Jaa niin niitä tavoitteita. En tiiä. Töitä vois ulukomailta kattoa, kun ei oo pakko tulla enää Suomeen opiskelemaan (vink vink: mieti vaihdon ajoitus!). Cleantech klusteri vois olla kova sana. Komiaa suomalaista insinööriosaamista. Pelastetaan Kiina esimerkiksi vedettömillä pisuaareilla. Kiinassa nimittäin kustaan varmaan päivittäin aika palijon. Vessojako minä haluan ekonomina myyä? En tiiä. Tai ehkä jotain roskajärjestelmiä vois viiä. Tai lääkkeitä.

Palijon kysymyksiä ja vähemmän vastauksia tännään.