Plussat

+ Ruoka. Ehdottomasti. Aito Kiinalainen ruoka on kaukana siitä mitä Suomessa on tarjolla. Erityisesti omia makunystyröitä miellyttää ruoat, joissa on paljon korianteria, inkivääriä ja valkosipulia. 很好。Lisäksi olen tykästynyt moniin nuudelikeittoihin, joissa on hieman chiliä - sopat lämmittävät mukavasti kylmällä kelillä, unohtamatta dumplingeja - hyvin tehtynä ne ovat taivaallisia, mutta vasurilla sutaistuna ne lähinnä poistaa näläkää. Kiinassa saapi vielä ruokaa käytännössä joka kulmasta.

Ruoasta on vielä sanottava sen verran, että mitä fiinimpi ravintola, sen huonompi ruoka. Kiinalainen ruoka ei mielestäni toimi hifistelynä, jossa annoskoot ovat pieniä. Toki poikkeuksiakin varmaan on. Jos jotain huonoa ruoista pitää etsiä, niin käytännössähän sitä ei tiedä mitä laittaa suuhunsa. Esimerkiksi täällä on peltopinta-alasta leijonanosa saastunutta tai vaarassa saastua, jonka lisäksi liharuoat voivat olla mitä tahansa. Ikävimpiä kokemuksia ovat ruoat, joissa liha läiskitään kirveksellä osiin ja ruokaan päätyy kaikki luut, jänteet ja pienet sattumat.

Joissakin ruoassa tämä chilipippurin suhde muuhun ruokaan on vain pielessä.

Tässä Ma La Tang, eli käytännössä nimi tarkoittaa tulista soppaa. Saat kerätä itse ainekset ja nuudelit koriin, jotka keitetään vedessä. Kyytipojaksi valkosipulia, kevätsipulia, pippuria, sekä Ma La:ta, eli chilipippuria.

Hot pot jakaa mielipiteet - tulista soppaa, jos tätä syö väärin tai ilman kiinalaisten opastusta on lopputuloksena todennäköisesti vain tulinen paso doble. Keskellä keittyy siis chililiemi, jossa paistetaan erinäköisiä ruokia, kuten vaikkapa possun pötsiä.

Pekingin Ankkaa hifistelynä, tämä on about ainoa hyvä fine dining ruokakokemus Kiinassa.

+ Hintataso

Kiinassa kaikki on pääsääntöisesti halvempaa kuin Suomessa, joten rahalle saa vastinetta. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin smoothia kun antaisi olettaa. Kiinalaiset ei ota tippiä vastaan, mutta monella muulla tavalla vedättäminen on sitten normaalia. Esimerkiksi moni takseista ei koskaan halua käyttää ulkomaalaisten kanssa mittaria, vaan hinnasta pyritään neuvottelemaan ennen matkaa. Tämmöisestä ei tietysti jää kuittia, joten tietää kenen taskuun rahat ei mene. Oikein jättekiva. Itse en myöskään jaksa aina innostua tinki-tinki kulttuurista, jossa tuotteiden todellinen hinta voi olla yli puolet halvempi kuin

Verkossa ostoksien tekeminen on, no, omanlainen kokemus. Kaikki halpa ei ole hyvää, eikä lisäjeneilläkään saa välttämättä parempaa tavaraa kuin ilman. Supermarketeista löytyy kyllä länkkärituotteita, mutta niistä joutuu maksamaan hintapreemiota. Lisäksi maitotuoteet on täällä suhteellisen kalliita. Lentäminenkin on edullista, Kiinan sisäiset lennot maksaa yleensä 50-100€ riippuen mihin kellonaikaan haluaa lentää yhteen suuntaan.

Olipa hyvä ostos Ipad Minin koteloksi, 100-0 kusetettiin tässä. Onneksi sain rahat takaisin verkkokaupasta paikallisen kaverin avulla.

Kiinassa on markkina kunnollisille siivousvälineille.

Kännykän kuoria saa eurolla ilman postikuluja.

+ Kiinalainen vieraanvaraisuus

Tämä otsako on vähän kyseenalainen. Vieraanvaraisuutta saa kyllä kun raottaa kukkaron nyörejä, mutta tarkoitan tässä sitä todellista vieraanvaraisuutta, josta olen nauttinut kahdesti vieraillessani kiinalaisten kavereideni luona. On hieman utopistinen olo, kun "taking care" tarkoittaa käytännössä sitä, ettet saa tai sinun ei tarvitse maksaa itse mistään, vaan kiinalaiset maksavat puolestasi kaiken (ruoka, majoitus, liput, drinkit ym.). Näillä reissuilla ei tarvitse kuin ilmoittaa, että haluaisin esimerkiksi ostaa teetä tuliaiseksi - johan heilahdetaan johonkin tuttuun teekauppaan, jossa hintataso on huokeampi kun on oikea naamakerroin.

Tietysti tästä pitää myös osata kiittää, joten pienellä lahjalla kannattaa aina varautua - esimerkiksi suomalainen suklaa tai pullo Koskenkorvaa käyvät mainiosti - kunhan kertoo mikä tuotteiden historia on. Tietysti tämmöisten reissujen jälkeen on kiitollisuudenvelassa, joten ensi kertaa ajatellen täytyy miettiä kuka tarjoaa ja mitä.

Miinukset

- Liikenne

Ehdottomasti. Jos jokin asia ketuttaa Kiinassa, niin se on auton kyydissä istuminen. Takseissa ei nimittäin ole turvavöitä kuin pelkääjän paikalla ja jos niitä erehtyy kiinnittämään niin kuski viittoo, ettei niitä tarvi. Toki, itse laitan vyön aina kiinni kehoituksista huolimatta. Lisäksi täällä, tai ainakin Nanchangissa, käytetään tööttiä koko ajan - aivan saamarin ärsyttävää!

Kiinassa saa kääntyä oikealle punaisia päin, kunhan väistää jalankulkijoita, mutta kun eihän täällä kukaan väistä. Suojatiellä on vain symbolinen merkitys. Jos yrität kävellä kääntyvän auton eteen omilla vihreillä, niin se olet sinä, joka väistää, sen sijaan että se auto väistäisi. Olis jännä tietää palijonko täällä kuolee liikenteessä ihimisiä.

Taksit ajavat myös holtittomasti, ohittavat mm. keltaisen viivan yli useasti. + muotoiset risteykset ajetaan läpi siten, että tehdään aina käännös oikealle päin, jonka perään tulee u-käännös, jonka jälkeen käännytään taas oikealle. Huhhuhh.

Liikenteessä näkee päivittäin rekkoja, joissa on sliksit kumit, ja jonka lisäksi ne ovat lastattu niin täyteen, että ne menevät takapainolla. Tämmöinenkään näky ei ole liikenteessä harvinainen:

- Kiinalaisten tavat

Kiinassa, no okei, ainakin Nanchangissa, on aivan ristuksen sotkuista ja törkeää, eikä paikallisten järkyttävät tavat ainakaan helpota asiaa yhtään. Täällä porukka räkii lattialle niin kaupoissa, rafloissa, kuin kaduillakin. Ihan ristuksen ruma tapa. Toinen mitä inhoan on se, että kiinalaiset paskoo suustansa kaiken ylimääräsen ruoan kadulle. Pähkinät, kastanjat, sokeriruoko, you name it. On aika nannan näköistä.

Röökaaminen? Ai että! Täällähän on tupakointi kielletty monissa paikoissa, mutta ei ketään kiinnosta. Körssiä voi vetää luentosaleissa, hisseissä, rafloissa, autossa jne. Luulen, että itellä suurimmat krapula-päänsäryt on tullu nimenomaan tupakinsavusta.

Jonottaminen? Töttöröö. Ajatusmaailma on tämä: jos kaikki tunkee niin kaikki menee mahollisimman nopiaa. Mutta kun ei mene, perkele. Jonottaminen on myös hanurista esimerkiksi metrossa, jossa porukka pyrkii usein junaan sisään ennenkuin sieltä kukaan ehtii tulla ulos. Keskikaistaa pitkin tietenkin. Ite oon ottanu tavaksi kävellä vastaantulijoita päin, mutta mitäpä se tässä maassa auttaa - järjestelmää ja tapoja muutetaan systeemin sisältä, eikä yksittäisellä kapinalla ulkoa..

- Feikkituotteet

Joskus kai sitä naureskeli, että onpa mukava kun Kiinasta saa halvalla kaikkea kopioituna. No joo, saahan sitä ja onhan sille hauska nauraa pari kertaa, mutta on se oikiasti ihan perseestä. Ite en esimerkiksi haluaisi pitää mittään feikkituotetta, joka aitona maksaa mansikoita. Lisäksi feikkituotteiden laatu on yleensä sitä luokkaa, että ne pysyy kasassa viikon tai kaksi, jonka jälkeen niitä saa parsia jesarilla kasaan.

Feikkituotteissa on se ongelma, ettei ne rajoitu pelkästään fyysisisiin tuotteisiin, vaan ongelma on levinnyt ruokiin ja juomiin. Ei tarvitse olla edes kovin kokenut viininmaistelija, että tietää ravintoloissa myytävien viinien olevan feikkejä. Lisäksi oluetkin ovat feikkikamaa, väkeviä unohtamatta. Omalta kohdalta kiinnostus käydä baareissa on aika minimaalinen, koska makunystyröitähän siinä vaan sitten pilaa.

- Nettisensuuri

Voin kyllä helposti sanoa, että tämä on yksi suurimmista miinuksista mitä Kiinassa vain on. On aivan uskomattoman tympeää selata nettiä, kun monet blogialustat, youtube ja facebook on suodatettu pois käytöstä. Tää on aivan ristuksen ärsyttävää erityisesti silloin, kun yrität hakea tietoa netistä. Jollakin lailla sitä vain alistuu tähänkin asiaan.. Niinpä niin, täällä kun ollaan, niin Tian An Menin aukiolla ei oo koskaan ollut hulinoita, eikä Kiinan johtajatkaan oo koskaan tehnyt pahaa missään muodossa kenellekään.

No mutta, oma maa mansikka, muu maa mustikka. 6.1.2014 takaisin Suomeen! :)

No, paras juttuhan tässä on se, että ennen tenttiä opettaja laittoi meille kaikille kiltisti kaiken materiaalin mitä hän on kurssilla käyttänyt. Yksi dokumentti oli nimeltään lecture notes, johon se oli jukoliste kirjoittanut sanasta sanaan joka luennon auki! Jälkeenpäin ajateltuna tämä kyllä todellakin piti paikkansa, koska monilla luennoilla jouduimme kuuntelemaan melko pitkiä monologeja. Ehkäpä olen vain niin yllättynyt tästä; kurssiamme vetää nimittäin tohtoriopiskelija, joka on ollut vuoden verran Itävallassa tutkijavaihdossa. Ilmeisesti kiinalainen tapa ajatella ja opiskella on todella, todella syvälle juurtunut... Pystytkö kuvittelemaan luennon, jossa vetäjä käy materiaalin näin läpi ilman, että kysymysmerkkien kohdalla pysähdyttäisiin keskustelemaan? Entä nämä faktat?

Noh, meikä on ollu kyllä viimesen kuukauden todella leipiintynyt tähän vaihtarielämään. Kuten aiemmista bloggauksista voi päätellä, niin täällä ei oo aivan älyttömän hyvät urheilumahikset, joten en oo ainakaan kuukauteen tehnyt mitään. Lisäksi täällä Kiinassa on tähän aikaan aivan saakelin kylymä; missään huoneissa ei oo kunnollisia lämpöjä tai eristyksiä, jonka lisäksi luokissa, rakennuksissa ja rafloissa on pääasiassa ovet ja ikkunat auki koko ajan. Ihan vitun masentavaa touhua - ulukona on yhtä kylymä ku sisällä. Sitte ku yrittää laittaa ikkunoita kiinni nii paikalliset sannoo, että pittää saaha raitista ilimaa, nii elä laita kiinni ukseja. Tai, oon monasti käynnistäny lämmityskoneita vain huomatakseni, että niistä ei saa perkeleelläkään ulos lämmintä ilmaa. Tämä vie meikäläisen mielenkiinnon aika moneen asiaan tosi nopiaa. Tuntuu siltä, että olen hyväksynyt kohtaloni tässä Orwellilaisuuden ruumiillistumassa, jossa joku ylempi taho sensuroi elämästäsi tietyt asiat pois. 

En oo jaksanu viimosen kuukauden aikana panostaa juurikaan opiskeluun. Oon tehny vain pakolliset asiat pois alta, mutta en yhtään sen enempää. Kirjoittelin aiemmin siitä miksi tätä kieltä ei kannata opiskella ja miksi kannattaa. Oon ite vaan viimeaikoina löytäny yhä enemmän syitä siihen, ettei kannata. Tuntuu, että joku on dervioinu minun oppimisfunktiosta kaiken pois ja jäljelle ei oo jäänyt mitään. Oon myös sitä mieltä, että tapa opiskella Kiinaa täällä, tai ylipäänsä, ei sovi minulle, eikä varmasti monelle muullekaan. Nimittäin, kiinan opiskelu on täällä hyvin yleisluontoista. Itse kaipaisin oikeasti liike-elämän kiinan kurssia, jossa ei perseiltäisi turhaan merkeillä (汉字) tai millään muullakaan epäoleellisella. 

Ehkäpä se liittyy siihen, että valmistuin 19.12.2013 KTM:ksi. Kun katson taaksepäin sitä päivää kun ilmoittauduin kiinan alkeiskurssille, olisi minun itseasiassa kannattanut katsoa aluksi työpaikkailmoituksia ja miettiä onko Kiinaan mitään saumoja. Oma kyyninen kuvani asiasta nimittäin on, että vastavalmistuneelle ekonomille Kiinassa ei oikeasti ole kovin montaa työpaikkaa. Ja monet suomalaisyritykset, jotka toimivat kiinassa, eivät ota keltanokkia ekspaateiksi. Oppia täytyy siis hakea kotimaasta ja kun yhdistää tämän yritysten tämänhetkiseen rekrytointihaluun ei voi tulla kuin siihen tulokseen, että omien kiinan opintojen välitön hyöty on aika marginaalinen.

Odotan kauhunsekaisin tuntein kiinan lopputenttejä. Uskon kyllä pääseväni kaikista niistä läpi, olenhan kuitenkin pääsääntöisesti tsempannut kielen kanssa koko vaihto-opiskelun ajan. Tänään tehtiin yhdelle kurssilla harjoitustentti. Oli kohtuuttoman vaikia. Nauratti saada monen vuoden opiskelun jälkeen 49/100 pojengia. No okei, aiemmasta tentistä vedin paremmat pisteet, mutta ihan pienellä vaikeusasteen lisäämisellä meikän kielitaitokin voidaan renderoida olemattomaksi. 

Ehkäpä olen vain tottunut suomalaiseen tyyliin opiskella ja oppia asioita. Kiinalainen 应试教育, eli Exam Oriented Education, ei meikäläistä tai montaa muutakaan nimittäin palvele.

. 

Jälkeenpäin mietittynä muistikuvat reissusta ovat vähän hatarat. Luulin monta kuukautta olevani matkalla siskoni ja hänen miehensä kanssa. Kun tupsahdin Pekingiin niin hotellilla löytyikin vähän isompi tuliainen, eli oma tyttökaveri oli jukoliste tullut myös reissuun kertomatta sanaakaan! :) Yllätys oli sen verran iloinen ja yllättävä, etten kuulemma saanut sanaa suustani hetkeen. Ilmankos reissu tuntui menevän nopeaa!

Reissun aikana käytiin ns. pakollisia kohteita läpi, kuten Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Tian An Men. tässäpä niistä vähän juttua:

Kiinan muuri

Kuten tyhymempikin ymmärtää, niin muuria on rakennettu aikanaan monta kilometriä, eli sitä pääsee kattelemaan useammasta paikasta. Riippuen omasta innosta, maksuhalusta, säästä, kengistä ja vaatetuksesta on mahiksia monenlaisia. Jos haluaa matkustaa vähemmän tunnetuille pätkille on mahdollisuus päästä kävelemään muurilla ilman kiinalaisten seuraa. Myös "muurilta muurille" reissutkin onnistuvat. Ite en tosin tämmöstä pitempää kävelyreissua jaksais tehdä, koska ei se muurilla käveleminen niin henkeä salpaavaa ollut.

Myö käytiin Badaling:n osassa. Tyttökaverilla oli tieto, että julkisella bussilla pääsee 4,8 RMB suuntaansa tämän noin tunnin matkan. Täräytettiin sitten aikaisin aamulla metrolla pari pysäkkiä ja hypättiin bussiin nukkumaan. Päästiin perille näppärästi, ostettiin liput ja lähdettiin kohti muuria.

Ihimeteltiin vaan, että ennen muurille pääsyä oli mahollista ostaa kaiken maailman matkamuistoja ja valokuvia itestänsä muurin kanssa. Eniten ihimetytti, että joku on keksiny laittaa karhuja näytille muurin alaosassa, jossa niitä voi syöttää ompuilla. Aika kurjan näköiset oltavat oli nalleilla, nimittäin kiinalaisten ajatusmaailma eläintarhasta, tai oloista poikkeaa meleko palijon länsimaalaisesta..

Onneksi ei oltu high-seasonilla liikenteessä, eli muurilla ei ollut liikaa porukkaa. Tässäpä kuvia:

Kielletty kaupunki

Tässäpä sitä oli sitte keisareilla lääniä. Rakennuttivat ihan helevetin ison kaupungin itellensä. Noin 8 neliökilometriä lääniä. Täytyy kyllä sanoa, että visiitti oli pettymys. Kielletyn kaupungin sisäpuolella opasteet olivat luokattoman huonoja, kartat kehnoja, ja vähän väliä oli epäselvää mistä piti maksaa ja mistä ei pitänyt. Kaiken kukkuraksi kielletyn kaupungin alkuosassa parveilee aivan helevetin palijon kiinalaisia kauppaamassa taas kaiken maailman palaveluita, ristus sentään!

Kielletystä kaupungista voi kyllä sanoa sen, että jos ei eri dynastiat ja hallitsijoiden tavat asua kiinnosta, niin ei tästä palijoa jää käteen. Aarteita, patsaita, teekuppeja ja kippoja kyllä piisaa täällä. Lääniä on vaikka kahden päivän vierailuun, mutta koska Kielletyssä kaupungissa ei ole juuri mitään englanniksi jää visiitin arvo melko laihaksi. Toki, audio guiden vuokraus olisi ollut mahdollista, mutta ei tällä kertaa.

Tian An Men

Taivaallisen rauhan aukio on aivan Kiellettyn kaupungin etupuolella. Siinäpä on mainio aukio. Mm. Mao Zedong on aikanaan käyny naulaamassa teesejä tällä aukiolla. Lisäksi täällä on pidetty vuonna 1989 Kiinan yliopistojen ylioppilaskuntien liiton perustamiskokous, mutta huonolla menestyksellä. 

Kuten huomaatte, ei siellä oikeasti oo tapahtunu mitään:

Joten voitte katsoa itse tästä linkistä: en.wikipedia.org/wiki/Tiananmen_Square_protests_of_1989

Penkkejä ym. tällä aukiolla ei ole, mutta turvakameroita ja vartijoita, sekä kaupustelijoita senkin edestä. Tian An Men:llä voi käydä katsomassa myös Mao:n ruumista, mutta ei tällä kertaa ehditty kun unohdettiin aluksi passit hotellille.

Hou Hai

Käytiin pyörähtämässä kolmen järven konsortiolla keskellä Pekingiä, eli Hou Hai:lla. Iltanäkymä on tunnelmallinen, aurinko laskee samalla kun järveä ympäröivät ravintolat laittavat valoja päälle. Kun ilmat ovat lämpimämmät niin kuulemma porukka laittaa kumiankkoja tm. kisaamaan järvelle, talvella järvi on jäässä ja porukka käy luistelemassa. Tällä kertaa nähtiin joku mies uimassa, lasken sen avantouinniksi, koska järvi oli jo osittain jäässä.

Käytiin arpomassa rauhallista baaria, jossa vois juoda muutaman oluen ja hengähtää, mutta ikävä kyllä kaikissa baareissa oli live musaa sen verran lujalla, että keikat olisi voinut kuunnella kadulta käsin. Kyllästyttiin siihen kun sisäänheittäjät kävelee eteen ja yrittää vetää hihasta ravintolaan, joten palattiin takaisin lähtöruutuun ja löydettiin yksi tunnelmallinen jazz baari, jossa ei ollut yhtään asiakasta tai live musiikkia. Hen Hao!

Beijing Kaoya

Yksi reissun hyvä anti oli, että kiinan kielen opettajani Suomessa, CL, sattui olemaan Pekingissä samaan aikaan. Käytiin sitten syömässä hänen opastuksella modernia Pekingin Ankkaa & Yunnan provinssin Hot Potia.

Ankka on siis “roasted”, ja sitä syödään tuollaisten tortillatyylisten lättyjen kanssa. Sisään heitetään makeaa kastiketta, sokeria, valkosipulia, kurkkua ym. tavaraa. Oli todella hyvää! Ravintolakokemuksesta teki erinomaisen se, että saimme yhteensä 4 komplementti dishiä! Enpä ole aiemmin ollut ravintolassa, jossa ilman reklamointia tuotaisiin noin paljon ruokaa pöytään!

Renmin University & Hot Pot

Käytiin vielä tutustumassa Kiinan Harvardiin, eli Renmin Universityyn. Ikävä kyllä tultiin paikan päälle illalla, niin kuvavarasto on harvanlainen. Opettajani CL on siis opiskellut Renminissä, joka on yksi Kiinan top-5 yliopistoista. Käytiin syömässä hot potia isommalla porukalla ja rupateltiin mukavia.

Sanottakoon yliopistosta vielä, että täältä voi katsella heidän alumnejaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Renmin_University_of_China#Notable_Alumni

Itsellä pisti silmään tämä:

• Liu Yandong (刘延东) - Current highest-ranking female politician in China, and the only woman with a seat on the Politburo.

Milloinkahan Liu ehdottaa naiskiintiöitä politbyroon?

Mielenkiintoisin juttu tässä illallisessa oli kuulla CL:n kavereiden ajatuksia. He kaikki olivat selkeästi uudemman sukupolven kiinalaisia, eli he eivät pidä kaikista perinteisistä tavoista tai ajattelumalleista mitä kiinassa on, jonka lisäksi heistä käytännössä kaikki haluavat lähteä ulkomaille vielä pitkäksi aikaa. Yksi tyttö oli opettanut Costa Ricassa vuoden verran kiinaa ja löytänyt sieltä miehensä. Häät pidetään pian, jonka jälkeen hän karistaa Kiinan saasteet jaloistansa, ja perustaa tee-kaupan Costa Ricaan. Hieman erilaista elämää?

Pekingistä yleisesti

Minulle jäi Pekingistä oikein positiivinen kuva. Tosin, saasteita ei tällä reissulla näkynyt, eli sillä lienee vaikutusta. Liikenne oli mielestäni hyvin sivistynyttä, autoilijat kunnioittavat valoja eivätkä yritä ajaa jalankulkijoiden päälle ym. 

Metrokin toimii vallan mainiosti, ja yhden lipun hinta, huolimatta siitä mihin asti menet, on 2 RMB. Suosittelen hutong alueiden tsekkaamista, koska ne ovat aika käsittämättömiä rakennelmia. Toivottavasti Kiinalaiset eivät lanaa kaikkia hutongeja pois uuden tieltä.

Sanottakoon nyt, että Kiinassa ärsyttää ylivoimasesti eniten omien asioiden hoito, koska ne ei koskaan mene yhellä kerralla läpi. Ja kielimuuri takaa sen, että asioista ei voi ees väitellä. Takasin asiaan:

Sähkön myyntikonttorissa on yksi toimistotila jossa on kaksi luukkua. Toinen luukku akvaarioon on pohjois-kampuksen asiakkaille ja toinen etelä-kampuksen asiakkaille. Niinku näin:

Meijän kampuksen luukulla oli sitten lappu, että pisnekset on tältä päivältä sitte ohi. Eipä mittään.. Menin sitte toiselle luukulle.

Kävikin ilmi, että en voi ostaa tältä luukulta sähköä, koska asun väärällä kampuksella. Sitte ku katon luukusta sisään, nii ihan samoja konneita ja printtereitä ne tuollakin käyttää. ONHAN SE ASIAKKAAN VIKA TAAS JUKOLISTE.

Pti piirtää ihan kaavio vielä tästä:

Aina häviää.

Tämä nettisensuuri on aivan ristuksen rasittavaa, koska

1. Se hidastaa päivittäisten asioiden hoitamista. Olen miettinyt gmailin käytön lopettamista, koska se toimii täällä niin vaihtelevasti.
2. On todella turhauttavaa yrittää arvailla mihin aikaan netti voisi toimia. Päivänajasta riippuen vauhdissa todellakin on eroa!
3. VPN:n kanssa sivut toimivat, mutta välillä nopeus on sen verran hidas,ettei tästä lystistä ainakaan mielellään maksaisi.

Tässä esimerkkejä sivuista mitkä eivät toimi:

Tämän lisäksi, yllättäen, monet blogialustat eivät toimi (esimerkiksi blogspot.com, wordpress.com). Olin myös yllättynyt siitä, että Kiina on blokannut käytännössä kaikki Japanin sanomalehdet netistä, kuin myös esimerkiksi Sonyn sivut. Kiinan mukaan ihimisillä on tietysti vappaus käyttää nettiä ja hyödyntää sen mahiksia, mutta kansalaisten suojelemiseksi pittää sitte vähä filtteröidä sisältöä. 

Tästä asiasta on, yllätttäen, vaikia löytää tietoa. Sen ainakin uskaltaa sanua, että mittään kovin kriittistä ei kannata postata netin syövereihin, koska isoveli valavoo turhankin tarkasti. Eri arvioiden mukaan Kiinassa on 500 000 - 2 000 000 miljoonaa ihmistä töissä nettisensuurin piirissä. Mmmm..

Jos meikästä tässä jottain hyvää on, niin ainakin olen ite pohtinut miten käytän esimerkiksi Facebookkia.  Olen käynyt hyvin harvakseltaan tarkastelemassa mitä Suomeen kuuluu. Suurin vaiva on käyttönopeus, eli "pikaisesta visiitistä" tulee helposti vartti kun sivut eivät vain lataudu.

Meikän mielestä tässä sensuurissa on myös se huono puoli, että millonka nämä ihimiset sitte ajattelee kriittisesti? Tai kuinka vääristyneen kuvan täällä saa maailman menosta? Kukkaan ei oikein tiiä esimerkiksi Falun Gongista, ja monet paikalliset ihimittelee miksi sotaisat japanilaiset pyörii Kiinan eteläpuolella saarilla, koska ne ovat kuulemma aina olleet Kiinan. Esimerkkejä on palijon. 

Kaverini J oli yksi päivä syömässä yhden kiinalaisen kanssa ja hän kertoi olevansa kova lukemaan kirjoja. Kuulemma Euroopassa on semmosia monia kovan luokan uudisajattelijoita, jonka teoksia hän on ahminut. Kuulemma Engels ja Marx on hyviä kavereita ja heidän teokset suosiossa. Tietynlainen foreign influence on siis ok..

Meikän mielestä tässä sensuurissa pahinta on se, että aluksi se ärsyttää, mutta pian sitä vain tyytyy kohtaloonsa. Ihan niinkuin omassa kanisterissa kävis näin:

Meikä on kuullu, että täällä yliopistolla erityisesti alemman tason kiinan kursseilla luntataan kaikki sanakokkeet. Siis sanakoe tarkoittaa kiinalaisittan sitä, että opettaja sannoo jonkun sanan ja sinun pittää se sitte osata kirjottaa paperille oikein. Kuulemma porukka tulee sanakoepäivänä luokkaan, heittää reput pöydille, ja laittaa lunttilaput pöydälle vihkojen viereen. Kaiken järjen mukkaan likinäkönenki opettaja tajuaa, että silakka tuoksuu jossakin, mutta jos ei kiinnosta niin ei kai sitä sitten. Oon rupatellu hyvät tovit asiasta täällä. Jotku sannoo, että ku ei oo mitää intressiä opiskella kiinaa sen enempää ku on pakko, nii ei halua panostaa, ja lunttaamalla saahan kaikille ns. hyvä mieli. Toisille homma on taas vaan vaikeaa. Vai motivaation puutetta? Ite en vaan usko, että kaikista epämiellyttävistä asioista voi luikerrella poijes noin. On varmaan opettajallakin korni olo, kun sanakokeissa kaikki osaa helevetin hyvin, mutta sitte porukka ossaa nelijän kuukauen jäläkee sanoa tai kirjoittaa about oman nimen? Kyllähän mandariinikiinaa puhhuu joku milijardi ihimistä, ei se nii vaikia kieli voi olla..

Ehkä ylivoimaisesti paskin argumentti, minkä olen kuullut asiaan liittyen, on T.I.C., eli This Is China. Koska ollaan Kiinassa, niin lunttaaminen on ok - kyllä tässä miljardikansassa joku muuki sitä tekkee? Pettämätön logiikka. 

Ite törmäsin nyt vain tähän argumenttiin aivan saamarin ikävällä tavalla. Olen ystäväni A:n kanssa treenannut, käytännössä Suomen alkeiskurssien ajalta, hyvällä hapella kiinaa ja yhteinen tavoitteemme on ollut suorittaa HSK kielitasotestin 3. taso. Tuumattiin marraskuussa, että Joulukuun 1. päivä on meidän aika suorittaa koe. Käytiin vielä samalla viikolla tekemässä eri yliopistolla harjoituskoe. Hyvä näin, koska ko. yliopisto oli varmaan Helsinki-Vantaan terminaalin kokoinen. Haikia olo oli ku piti körötellä kampuksen sisällä reilu vartti minibussilla oikiaan paikkaan. Toki eksyttiin kampuksella pari kertaa ja tultiin myöhässä tenttiin, mutta saatiinpa tämmöset esteet raivattua tieltä ja päästiin kokeilemaan ohjelmaa, jolla koe tehhään. 

Lähdettiin sitte oikeana tenttipäivänä liikenteeseen, mukaan liittyi opiskelija nimeltä S, joka opiskelee kiinaa minua ja A:ta alemmalla tasolla. Hänellä oli menny kuukaudet ja päivät sekaisin, eli hän halusi ilmoittautua tammikuun 12. päivän tenttiin, mutta nyt tulikin sitten ilmoittauduttua toisinpäin. Eipä mittään, rahoja ei saanu takas (tentti maksaa 45€), joten oli kuulemma pakko lähtiä yrittämään. Kokemuksesta tiedettiin lähteä ajoissa tenttiin ja löydettiin paikan päälle iliman ongelmia. Tentti oli minusta vaikea, tai sitten vain jännitti. Tuloksia saa odotella kuukauden. Ikävempi homma alako sitte tentin jäläkeen.

Ystäväni A kertoi opiskelija S:n luntanneen noin 70 % omasta kokeestaan. Nui. Kiitos. Kyseinen mimmi ei ois kyllä ite selevinny edes oikiaan koeluokkaan ja sitte vielä kustaan muroihin. Jälkimainingeissa tulin kysyneeksi kaveriltani, mitä hän vastasi yhteen kysymykseen, johon S tokaisi, että "minäkin vastasin kuten A, koska katsoin sen hänen näytöltään." Tämä jäläkee vielä naurut päälle. Kyssyin, että mitähän helevettiä sie teet? Ja vastaus: this is China.

No saattaa ollaki, mutta mie tuumasin siinä hetkellä sitte, että nyt kyllä mimmi kusi väärien ihimisten muroihin. Latasin suomalaisella suorasukaisuudella faktaa tiskiin, miksi ei ystäväni A:n kanssa aivan älyttömästi arvostettu sitä, ettei osata ees ilimottautua oikean päivän tenttiin tai tulla yliopistolle, mutta sitte pystyy lunttaamaan.  Näin täällä tällä erää.

Yleiskuvaa yliopistolta

Keskellä kampusta on järvi, josta jotkut käy välillä kalastamassa..

Järven reunustalla näkee usein kiinalaisia harjoittelemassa ääntämistä lontooksi.

Kampuksen pääportti.

Kampuksen sisällä on kivan vihreää.

Täältä löytyy henkilökunnan muksuille oma päiväkoti.

Ja vastaavasti päiväkodin vastaisen rakennuksen seinällä on sukupuolitaudit taulukoituna. Tuosta voi kattoo mikä lähtee milläkin ja mikä ei lähde..

Alakoivat yks päivä vaan purkamaan hylättyä rakennusta kampuksen keskeltä. Huomaa työturvallisuus. Ainiin, sitä ei ole.

Matkalla luennolle.

Kampuksella on paljon tämmöisiä taloja joissa asuu kyllä ihan muuta porukkaa kun opiskelijoita. Ikäänkuin tässä olisi joskus ollut asuinalue, joka sittemin jäi kampuksen sisään..

Osalla pihoista kasvaa kasveja, toiset pittää kanoja.. kyllä!!

Välillä on kivan vihreää kampuksella.

Vaihtareiden asuntola, 8 kerrosta. Rakennettu alunperin hotelliksi, mutta sitte joku tajus ettei oo asiakkaita, ja että vaihtaritkin pitäis majoittaa jonnekin..

Kivasti vesi kerääntyy välikatolle, namnam.

Portaita ei oo varmaan koskaan siivottu rappukäytävissä?

Suojateipit on vielä monissa paikoissa kiinni varmuuden vuoksi.

Puhtaat on ikkunat.

Ja julkisivukin on saanut omansa saasteista.

Katolla on pidetty jonkin verran bileitä. Koska ollaan Kiinassa, ei ketään kiinnosta juurikaan jäljelt.

Mikähän päivä tämä on ollut? Porukka on paiskonu kaikki pullot seinään.

Ja mitäpä olis bileet ilman ilotulitteita.

Katolta näkee jonkin verran kaupunkia. Tässä on ehkä keskivertoa parempi päivä, P.M. 2.5 indeksi on 100 korvilla, yleensä se on noin 200, jolloin takana olevia rakennuksia ei näe..

En kyllä käy kun pakon edessä näissä vessoissa. Joka wc:ssä on tommonen masiina joko lämmittää jukolauta teevettä! Mutta missä pelaa käsipyyhkeet tai saippua? Niin..

Vessoja pestään näillä luutuilla. Eli käytännössä siivoja heittää aineet maahan ja moppaa näillä niin kauan että lika on levittyny tasaisesti lattiaan eikä sitä enää huomaa. Sitte mopit jätetään kuivumaan tuohon.

Osa pisuaareista vuotaa ja sitte osalla on varmaan vehje kierossa ku lattiat on yleensä kusessa. Namnam!

Kirjastolla on uudet macit

Kampuksen ulkopuolelta ruokamaailmaa:

Tällä hetkellä on hiljasta..

Illalla on markkinat. Helevetti ku nuo piettää lamppuja iliman mittää varjostinta tuolla.

Kadulta saa ostettua hedelmiä, leipiä, dumplingeja ym. kaiken lisäksi jengi ajaa mopoilla jalkakäytävää molempiin suuntiin.

Niinku näin.

Ruokakojut dumppaa kaikke roskat vaan käytävälle. Joku käy kuitenkin aina siivoamassa ne..

Sinne vaan kaikki jätteet, kyllä joku mummo ne käy kuitenkin keräämässä.

Ja käyhän ne!

No ite sitte yritän siivota, ees vähän. Ei kyllä kiinnosta, tässä tiskiharja kahen kk jälkeen. Huomaa, että mulla on yks kippo ja yks kaffemuki käytössä.

Täällä on maailman paskimmat siivousvälineet. Oon nykyään niin välinpitämätön, että..

Teen omista roskista jonkun muun ongelman. Ja joo, joku mummo ne tuosta aina siivoaa eteenpäin..

Oma suosikki: kuntosali

Miten tämä laite on edes saatu tämmöseen kuntoon?

Näillä ei oo varmaan juostu metriäkään, mutta käyttökiellossa ne silti on..

Onpa mukava treenata, aiai!

No näihän niiden kaapeleiden kuuluukin olla.

Heti kampuksen vieressä on ns. talo tyhyjänä

Hesarissa nimittäin oli tämmönen juttu. Taustoitetaanpa vähän:

Alibaba.com on iso verkkokauppa, jonka alla on taobao.com ja tmall.com. Taobao toimii kauppapaikkana itsenäisille yrittäjille, eli se kokoaa eri myyjät yhteen. Taobaosta löytyy toooodella paljon feikkikamaa. Tmall taas toimii brändien kauppapaikkana, eli siellä törmää harvemmin feikkituotteisiin. Kuten tuossa Hesarin jutussa lukkee, niin 60% Kiinan postipaketeista on verkko-ostoksia. 

Kiinassa verkko-ostokset heilahtaa lähimpään kuljetusfirman konttoriin yllättävän nopeasti. En vain tajua postikustannuksia. Taobaosta ja Tmallista ostoksia tehneenä postikuluissa ei näytä olevan logiikkaa. Esimerkiksi tämä euron kännykänkuori tuli iliman postikuluja kun taas näistä kengistä maksoin 10 rämpylää, eli vajaan euron postikuluja. Niin. Luulis kai että tuo postittaminen maksais noissa kuorissa enemmän ku tuo itse tuote?

Vaikka tuolla netissä on rajaton maailma tuotteita, niin ihan kaikkea en minä sieltä kuitenkaan ostais. Kiinalaisissa tuotteissa kokojen kanssa arpominen saa ainakin miespuolisen ostajan hermot kireällä. Kuluttajansuoja on tietysti hieman erilainen täällä kuin Suomessa. Kerroin paikallisille, että Suomessa voit ostaa tuotteen netistä ja palauttaa sen 14 päivän kuluessa. Olivat vähän epäuskosia. Länkkärille ostoehtojen plärääminen on täällä tietysti mahdotonta. Ostin pari kuukautta sitten muutamat housut netistä ja minulle lähetettiin väärä koko. Sain tietysti itse kunnian maksaa postikulut täältä yritykselle, vaikka kyseessä oli heidän mokansa.. Kiina.

Niin. 11.11. tehtiin siis aika palijon kauppaa yhen päivän aikana. Bloomberg raportoi, että kauppaa tehtiin 5,75 miljardilla USD:llä. Se on aika palijon. Ja sitte ku miettii kuinka palijon paketteja tuosta tullee.. Ilimeisesti täällä yliopistolla meni eri postipisteiden varastot täyteen siinä määrin, että tavarat heivattiin kadulle josta niitä sai hakea sitte jollaki logiikalla. 

Mitä meikä ei tässä sitten ymmärrä? Logistiikkakustannuksia ja sitä, että Kiinassa nuo paketit kulukee helevetin nopiaa. Ja miten euron tuotteita voijaan kuljettaa ilimaseksi? Ilimeisesti alalla on kilpailua ja se painaa hintoja sitten alas. Mene ja tiiä.