Tässäpä tämmönen pieni yhteenveto siitä, mikä Kiinassa on hyvvää tai mikä on huonua.

Plussat

+ Ruoka. Ehdottomasti. Aito Kiinalainen ruoka on kaukana siitä mitä Suomessa on tarjolla. Erityisesti omia makunystyröitä miellyttää ruoat, joissa on paljon korianteria, inkivääriä ja valkosipulia. 很好。Lisäksi olen tykästynyt moniin nuudelikeittoihin, joissa on hieman chiliä - sopat lämmittävät mukavasti kylmällä kelillä, unohtamatta dumplingeja - hyvin tehtynä ne ovat taivaallisia, mutta vasurilla sutaistuna ne lähinnä poistaa näläkää. Kiinassa saapi vielä ruokaa käytännössä joka kulmasta.

Ruoasta on vielä sanottava sen verran, että mitä fiinimpi ravintola, sen huonompi ruoka. Kiinalainen ruoka ei mielestäni toimi hifistelynä, jossa annoskoot ovat pieniä. Toki poikkeuksiakin varmaan on. Jos jotain huonoa ruoista pitää etsiä, niin käytännössähän sitä ei tiedä mitä laittaa suuhunsa. Esimerkiksi täällä on peltopinta-alasta leijonanosa saastunutta tai vaarassa saastua, jonka lisäksi liharuoat voivat olla mitä tahansa. Ikävimpiä kokemuksia ovat ruoat, joissa liha läiskitään kirveksellä osiin ja ruokaan päätyy kaikki luut, jänteet ja pienet sattumat.

Joissakin ruoassa tämä chilipippurin suhde muuhun ruokaan on vain pielessä.

Tässä Ma La Tang, eli käytännössä nimi tarkoittaa tulista soppaa. Saat kerätä itse ainekset ja nuudelit koriin, jotka keitetään vedessä. Kyytipojaksi valkosipulia, kevätsipulia, pippuria, sekä Ma La:ta, eli chilipippuria.

Hot pot jakaa mielipiteet - tulista soppaa, jos tätä syö väärin tai ilman kiinalaisten opastusta on lopputuloksena todennäköisesti vain tulinen paso doble. Keskellä keittyy siis chililiemi, jossa paistetaan erinäköisiä ruokia, kuten vaikkapa possun pötsiä.

Pekingin Ankkaa hifistelynä, tämä on about ainoa hyvä fine dining ruokakokemus Kiinassa.

+ Hintataso

Kiinassa kaikki on pääsääntöisesti halvempaa kuin Suomessa, joten rahalle saa vastinetta. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin smoothia kun antaisi olettaa. Kiinalaiset ei ota tippiä vastaan, mutta monella muulla tavalla vedättäminen on sitten normaalia. Esimerkiksi moni takseista ei koskaan halua käyttää ulkomaalaisten kanssa mittaria, vaan hinnasta pyritään neuvottelemaan ennen matkaa. Tämmöisestä ei tietysti jää kuittia, joten tietää kenen taskuun rahat ei mene. Oikein jättekiva. Itse en myöskään jaksa aina innostua tinki-tinki kulttuurista, jossa tuotteiden todellinen hinta voi olla yli puolet halvempi kuin

Verkossa ostoksien tekeminen on, no, omanlainen kokemus. Kaikki halpa ei ole hyvää, eikä lisäjeneilläkään saa välttämättä parempaa tavaraa kuin ilman. Supermarketeista löytyy kyllä länkkärituotteita, mutta niistä joutuu maksamaan hintapreemiota. Lisäksi maitotuoteet on täällä suhteellisen kalliita. Lentäminenkin on edullista, Kiinan sisäiset lennot maksaa yleensä 50-100€ riippuen mihin kellonaikaan haluaa lentää yhteen suuntaan.

Olipa hyvä ostos Ipad Minin koteloksi, 100-0 kusetettiin tässä. Onneksi sain rahat takaisin verkkokaupasta paikallisen kaverin avulla.

Kiinassa on markkina kunnollisille siivousvälineille.

Kännykän kuoria saa eurolla ilman postikuluja.

+ Kiinalainen vieraanvaraisuus

Tämä otsako on vähän kyseenalainen. Vieraanvaraisuutta saa kyllä kun raottaa kukkaron nyörejä, mutta tarkoitan tässä sitä todellista vieraanvaraisuutta, josta olen nauttinut kahdesti vieraillessani kiinalaisten kavereideni luona. On hieman utopistinen olo, kun "taking care" tarkoittaa käytännössä sitä, ettet saa tai sinun ei tarvitse maksaa itse mistään, vaan kiinalaiset maksavat puolestasi kaiken (ruoka, majoitus, liput, drinkit ym.). Näillä reissuilla ei tarvitse kuin ilmoittaa, että haluaisin esimerkiksi ostaa teetä tuliaiseksi - johan heilahdetaan johonkin tuttuun teekauppaan, jossa hintataso on huokeampi kun on oikea naamakerroin.

Tietysti tästä pitää myös osata kiittää, joten pienellä lahjalla kannattaa aina varautua - esimerkiksi suomalainen suklaa tai pullo Koskenkorvaa käyvät mainiosti - kunhan kertoo mikä tuotteiden historia on. Tietysti tämmöisten reissujen jälkeen on kiitollisuudenvelassa, joten ensi kertaa ajatellen täytyy miettiä kuka tarjoaa ja mitä.

Miinukset

- Liikenne

Ehdottomasti. Jos jokin asia ketuttaa Kiinassa, niin se on auton kyydissä istuminen. Takseissa ei nimittäin ole turvavöitä kuin pelkääjän paikalla ja jos niitä erehtyy kiinnittämään niin kuski viittoo, ettei niitä tarvi. Toki, itse laitan vyön aina kiinni kehoituksista huolimatta. Lisäksi täällä, tai ainakin Nanchangissa, käytetään tööttiä koko ajan - aivan saamarin ärsyttävää!

Kiinassa saa kääntyä oikealle punaisia päin, kunhan väistää jalankulkijoita, mutta kun eihän täällä kukaan väistä. Suojatiellä on vain symbolinen merkitys. Jos yrität kävellä kääntyvän auton eteen omilla vihreillä, niin se olet sinä, joka väistää, sen sijaan että se auto väistäisi. Olis jännä tietää palijonko täällä kuolee liikenteessä ihimisiä.

Taksit ajavat myös holtittomasti, ohittavat mm. keltaisen viivan yli useasti. + muotoiset risteykset ajetaan läpi siten, että tehdään aina käännös oikealle päin, jonka perään tulee u-käännös, jonka jälkeen käännytään taas oikealle. Huhhuhh.

Liikenteessä näkee päivittäin rekkoja, joissa on sliksit kumit, ja jonka lisäksi ne ovat lastattu niin täyteen, että ne menevät takapainolla. Tämmöinenkään näky ei ole liikenteessä harvinainen:

- Kiinalaisten tavat

Kiinassa, no okei, ainakin Nanchangissa, on aivan ristuksen sotkuista ja törkeää, eikä paikallisten järkyttävät tavat ainakaan helpota asiaa yhtään. Täällä porukka räkii lattialle niin kaupoissa, rafloissa, kuin kaduillakin. Ihan ristuksen ruma tapa. Toinen mitä inhoan on se, että kiinalaiset paskoo suustansa kaiken ylimääräsen ruoan kadulle. Pähkinät, kastanjat, sokeriruoko, you name it. On aika nannan näköistä.

Röökaaminen? Ai että! Täällähän on tupakointi kielletty monissa paikoissa, mutta ei ketään kiinnosta. Körssiä voi vetää luentosaleissa, hisseissä, rafloissa, autossa jne. Luulen, että itellä suurimmat krapula-päänsäryt on tullu nimenomaan tupakinsavusta.

Jonottaminen? Töttöröö. Ajatusmaailma on tämä: jos kaikki tunkee niin kaikki menee mahollisimman nopiaa. Mutta kun ei mene, perkele. Jonottaminen on myös hanurista esimerkiksi metrossa, jossa porukka pyrkii usein junaan sisään ennenkuin sieltä kukaan ehtii tulla ulos. Keskikaistaa pitkin tietenkin. Ite oon ottanu tavaksi kävellä vastaantulijoita päin, mutta mitäpä se tässä maassa auttaa - järjestelmää ja tapoja muutetaan systeemin sisältä, eikä yksittäisellä kapinalla ulkoa..

- Feikkituotteet

Joskus kai sitä naureskeli, että onpa mukava kun Kiinasta saa halvalla kaikkea kopioituna. No joo, saahan sitä ja onhan sille hauska nauraa pari kertaa, mutta on se oikiasti ihan perseestä. Ite en esimerkiksi haluaisi pitää mittään feikkituotetta, joka aitona maksaa mansikoita. Lisäksi feikkituotteiden laatu on yleensä sitä luokkaa, että ne pysyy kasassa viikon tai kaksi, jonka jälkeen niitä saa parsia jesarilla kasaan.

Feikkituotteissa on se ongelma, ettei ne rajoitu pelkästään fyysisisiin tuotteisiin, vaan ongelma on levinnyt ruokiin ja juomiin. Ei tarvitse olla edes kovin kokenut viininmaistelija, että tietää ravintoloissa myytävien viinien olevan feikkejä. Lisäksi oluetkin ovat feikkikamaa, väkeviä unohtamatta. Omalta kohdalta kiinnostus käydä baareissa on aika minimaalinen, koska makunystyröitähän siinä vaan sitten pilaa.

- Nettisensuuri

Voin kyllä helposti sanoa, että tämä on yksi suurimmista miinuksista mitä Kiinassa vain on. On aivan uskomattoman tympeää selata nettiä, kun monet blogialustat, youtube ja facebook on suodatettu pois käytöstä. Tää on aivan ristuksen ärsyttävää erityisesti silloin, kun yrität hakea tietoa netistä. Jollakin lailla sitä vain alistuu tähänkin asiaan.. Niinpä niin, täällä kun ollaan, niin Tian An Menin aukiolla ei oo koskaan ollut hulinoita, eikä Kiinan johtajatkaan oo koskaan tehnyt pahaa missään muodossa kenellekään.

No mutta, oma maa mansikka, muu maa mustikka. 6.1.2014 takaisin Suomeen! :)