Tässäpä tämmönen pieni yhteenveto siitä, mikä Kiinassa on hyvvää tai mikä on huonua.

Plussat

+ Ruoka. Ehdottomasti. Aito Kiinalainen ruoka on kaukana siitä mitä Suomessa on tarjolla. Erityisesti omia makunystyröitä miellyttää ruoat, joissa on paljon korianteria, inkivääriä ja valkosipulia. 很好。Lisäksi olen tykästynyt moniin nuudelikeittoihin, joissa on hieman chiliä - sopat lämmittävät mukavasti kylmällä kelillä, unohtamatta dumplingeja - hyvin tehtynä ne ovat taivaallisia, mutta vasurilla sutaistuna ne lähinnä poistaa näläkää. Kiinassa saapi vielä ruokaa käytännössä joka kulmasta.

Ruoasta on vielä sanottava sen verran, että mitä fiinimpi ravintola, sen huonompi ruoka. Kiinalainen ruoka ei mielestäni toimi hifistelynä, jossa annoskoot ovat pieniä. Toki poikkeuksiakin varmaan on. Jos jotain huonoa ruoista pitää etsiä, niin käytännössähän sitä ei tiedä mitä laittaa suuhunsa. Esimerkiksi täällä on peltopinta-alasta leijonanosa saastunutta tai vaarassa saastua, jonka lisäksi liharuoat voivat olla mitä tahansa. Ikävimpiä kokemuksia ovat ruoat, joissa liha läiskitään kirveksellä osiin ja ruokaan päätyy kaikki luut, jänteet ja pienet sattumat.

Joissakin ruoassa tämä chilipippurin suhde muuhun ruokaan on vain pielessä.

Tässä Ma La Tang, eli käytännössä nimi tarkoittaa tulista soppaa. Saat kerätä itse ainekset ja nuudelit koriin, jotka keitetään vedessä. Kyytipojaksi valkosipulia, kevätsipulia, pippuria, sekä Ma La:ta, eli chilipippuria.

Hot pot jakaa mielipiteet - tulista soppaa, jos tätä syö väärin tai ilman kiinalaisten opastusta on lopputuloksena todennäköisesti vain tulinen paso doble. Keskellä keittyy siis chililiemi, jossa paistetaan erinäköisiä ruokia, kuten vaikkapa possun pötsiä.

Pekingin Ankkaa hifistelynä, tämä on about ainoa hyvä fine dining ruokakokemus Kiinassa.

+ Hintataso

Kiinassa kaikki on pääsääntöisesti halvempaa kuin Suomessa, joten rahalle saa vastinetta. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin smoothia kun antaisi olettaa. Kiinalaiset ei ota tippiä vastaan, mutta monella muulla tavalla vedättäminen on sitten normaalia. Esimerkiksi moni takseista ei koskaan halua käyttää ulkomaalaisten kanssa mittaria, vaan hinnasta pyritään neuvottelemaan ennen matkaa. Tämmöisestä ei tietysti jää kuittia, joten tietää kenen taskuun rahat ei mene. Oikein jättekiva. Itse en myöskään jaksa aina innostua tinki-tinki kulttuurista, jossa tuotteiden todellinen hinta voi olla yli puolet halvempi kuin

Verkossa ostoksien tekeminen on, no, omanlainen kokemus. Kaikki halpa ei ole hyvää, eikä lisäjeneilläkään saa välttämättä parempaa tavaraa kuin ilman. Supermarketeista löytyy kyllä länkkärituotteita, mutta niistä joutuu maksamaan hintapreemiota. Lisäksi maitotuoteet on täällä suhteellisen kalliita. Lentäminenkin on edullista, Kiinan sisäiset lennot maksaa yleensä 50-100€ riippuen mihin kellonaikaan haluaa lentää yhteen suuntaan.

Olipa hyvä ostos Ipad Minin koteloksi, 100-0 kusetettiin tässä. Onneksi sain rahat takaisin verkkokaupasta paikallisen kaverin avulla.

Kiinassa on markkina kunnollisille siivousvälineille.

Kännykän kuoria saa eurolla ilman postikuluja.

+ Kiinalainen vieraanvaraisuus

Tämä otsako on vähän kyseenalainen. Vieraanvaraisuutta saa kyllä kun raottaa kukkaron nyörejä, mutta tarkoitan tässä sitä todellista vieraanvaraisuutta, josta olen nauttinut kahdesti vieraillessani kiinalaisten kavereideni luona. On hieman utopistinen olo, kun "taking care" tarkoittaa käytännössä sitä, ettet saa tai sinun ei tarvitse maksaa itse mistään, vaan kiinalaiset maksavat puolestasi kaiken (ruoka, majoitus, liput, drinkit ym.). Näillä reissuilla ei tarvitse kuin ilmoittaa, että haluaisin esimerkiksi ostaa teetä tuliaiseksi - johan heilahdetaan johonkin tuttuun teekauppaan, jossa hintataso on huokeampi kun on oikea naamakerroin.

Tietysti tästä pitää myös osata kiittää, joten pienellä lahjalla kannattaa aina varautua - esimerkiksi suomalainen suklaa tai pullo Koskenkorvaa käyvät mainiosti - kunhan kertoo mikä tuotteiden historia on. Tietysti tämmöisten reissujen jälkeen on kiitollisuudenvelassa, joten ensi kertaa ajatellen täytyy miettiä kuka tarjoaa ja mitä.

Miinukset

- Liikenne

Ehdottomasti. Jos jokin asia ketuttaa Kiinassa, niin se on auton kyydissä istuminen. Takseissa ei nimittäin ole turvavöitä kuin pelkääjän paikalla ja jos niitä erehtyy kiinnittämään niin kuski viittoo, ettei niitä tarvi. Toki, itse laitan vyön aina kiinni kehoituksista huolimatta. Lisäksi täällä, tai ainakin Nanchangissa, käytetään tööttiä koko ajan - aivan saamarin ärsyttävää!

Kiinassa saa kääntyä oikealle punaisia päin, kunhan väistää jalankulkijoita, mutta kun eihän täällä kukaan väistä. Suojatiellä on vain symbolinen merkitys. Jos yrität kävellä kääntyvän auton eteen omilla vihreillä, niin se olet sinä, joka väistää, sen sijaan että se auto väistäisi. Olis jännä tietää palijonko täällä kuolee liikenteessä ihimisiä.

Taksit ajavat myös holtittomasti, ohittavat mm. keltaisen viivan yli useasti. + muotoiset risteykset ajetaan läpi siten, että tehdään aina käännös oikealle päin, jonka perään tulee u-käännös, jonka jälkeen käännytään taas oikealle. Huhhuhh.

Liikenteessä näkee päivittäin rekkoja, joissa on sliksit kumit, ja jonka lisäksi ne ovat lastattu niin täyteen, että ne menevät takapainolla. Tämmöinenkään näky ei ole liikenteessä harvinainen:

- Kiinalaisten tavat

Kiinassa, no okei, ainakin Nanchangissa, on aivan ristuksen sotkuista ja törkeää, eikä paikallisten järkyttävät tavat ainakaan helpota asiaa yhtään. Täällä porukka räkii lattialle niin kaupoissa, rafloissa, kuin kaduillakin. Ihan ristuksen ruma tapa. Toinen mitä inhoan on se, että kiinalaiset paskoo suustansa kaiken ylimääräsen ruoan kadulle. Pähkinät, kastanjat, sokeriruoko, you name it. On aika nannan näköistä.

Röökaaminen? Ai että! Täällähän on tupakointi kielletty monissa paikoissa, mutta ei ketään kiinnosta. Körssiä voi vetää luentosaleissa, hisseissä, rafloissa, autossa jne. Luulen, että itellä suurimmat krapula-päänsäryt on tullu nimenomaan tupakinsavusta.

Jonottaminen? Töttöröö. Ajatusmaailma on tämä: jos kaikki tunkee niin kaikki menee mahollisimman nopiaa. Mutta kun ei mene, perkele. Jonottaminen on myös hanurista esimerkiksi metrossa, jossa porukka pyrkii usein junaan sisään ennenkuin sieltä kukaan ehtii tulla ulos. Keskikaistaa pitkin tietenkin. Ite oon ottanu tavaksi kävellä vastaantulijoita päin, mutta mitäpä se tässä maassa auttaa - järjestelmää ja tapoja muutetaan systeemin sisältä, eikä yksittäisellä kapinalla ulkoa..

- Feikkituotteet

Joskus kai sitä naureskeli, että onpa mukava kun Kiinasta saa halvalla kaikkea kopioituna. No joo, saahan sitä ja onhan sille hauska nauraa pari kertaa, mutta on se oikiasti ihan perseestä. Ite en esimerkiksi haluaisi pitää mittään feikkituotetta, joka aitona maksaa mansikoita. Lisäksi feikkituotteiden laatu on yleensä sitä luokkaa, että ne pysyy kasassa viikon tai kaksi, jonka jälkeen niitä saa parsia jesarilla kasaan.

Feikkituotteissa on se ongelma, ettei ne rajoitu pelkästään fyysisisiin tuotteisiin, vaan ongelma on levinnyt ruokiin ja juomiin. Ei tarvitse olla edes kovin kokenut viininmaistelija, että tietää ravintoloissa myytävien viinien olevan feikkejä. Lisäksi oluetkin ovat feikkikamaa, väkeviä unohtamatta. Omalta kohdalta kiinnostus käydä baareissa on aika minimaalinen, koska makunystyröitähän siinä vaan sitten pilaa.

- Nettisensuuri

Voin kyllä helposti sanoa, että tämä on yksi suurimmista miinuksista mitä Kiinassa vain on. On aivan uskomattoman tympeää selata nettiä, kun monet blogialustat, youtube ja facebook on suodatettu pois käytöstä. Tää on aivan ristuksen ärsyttävää erityisesti silloin, kun yrität hakea tietoa netistä. Jollakin lailla sitä vain alistuu tähänkin asiaan.. Niinpä niin, täällä kun ollaan, niin Tian An Menin aukiolla ei oo koskaan ollut hulinoita, eikä Kiinan johtajatkaan oo koskaan tehnyt pahaa missään muodossa kenellekään.

No mutta, oma maa mansikka, muu maa mustikka. 6.1.2014 takaisin Suomeen! :)

Kyllä täytyy nostaa hattua tälle vaihtoreissulle, että vielä neljän kuukauden jälkeen jaksan äimistyä tästä kulttuurista. Minulla oli nimittäin tänään yksi management kurssin tentti. Tentissä sai olla mukana muistiinpanot, luentomateriaalit, ja jopa kännykkä jos halusi. Tentin aikana opettajaa ei kyllä juuremmin kiinnostanut valvoa mitään, joten mahdollisuuksia fiilunkiin oli paljon. Jätin ite kuitenkin käyttämättä.

No, paras juttuhan tässä on se, että ennen tenttiä opettaja laittoi meille kaikille kiltisti kaiken materiaalin mitä hän on kurssilla käyttänyt. Yksi dokumentti oli nimeltään lecture notes, johon se oli jukoliste kirjoittanut sanasta sanaan joka luennon auki! Jälkeenpäin ajateltuna tämä kyllä todellakin piti paikkansa, koska monilla luennoilla jouduimme kuuntelemaan melko pitkiä monologeja. Ehkäpä olen vain niin yllättynyt tästä; kurssiamme vetää nimittäin tohtoriopiskelija, joka on ollut vuoden verran Itävallassa tutkijavaihdossa. Ilmeisesti kiinalainen tapa ajatella ja opiskella on todella, todella syvälle juurtunut... Pystytkö kuvittelemaan luennon, jossa vetäjä käy materiaalin näin läpi ilman, että kysymysmerkkien kohdalla pysähdyttäisiin keskustelemaan? Entä nämä faktat?

 

Kiinassa on hieman erilainen kalenteri kuin Suomessa. Lukuvuosi kestää täällä reippahasti 6.1.2014 asti, ja siinä välillä ei oikeastaan vietetä joulua tai muutakaan. 24. päivä saatiin iltapäivä vapaaksi, mutta aamuluennot pidettiin, jonka lisäksi 25. päivä oli normaalisti luentoja. Tenttejä on 30.12 ja 31.12 päivä, sekä 2.1.2014. Eipähän tartte miettiä mitä tekkee uutena vuotena ym.

Noh, meikä on ollu kyllä viimesen kuukauden todella leipiintynyt tähän vaihtarielämään. Kuten aiemmista bloggauksista voi päätellä, niin täällä ei oo aivan älyttömän hyvät urheilumahikset, joten en oo ainakaan kuukauteen tehnyt mitään. Lisäksi täällä Kiinassa on tähän aikaan aivan saakelin kylymä; missään huoneissa ei oo kunnollisia lämpöjä tai eristyksiä, jonka lisäksi luokissa, rakennuksissa ja rafloissa on pääasiassa ovet ja ikkunat auki koko ajan. Ihan vitun masentavaa touhua - ulukona on yhtä kylymä ku sisällä. Sitte ku yrittää laittaa ikkunoita kiinni nii paikalliset sannoo, että pittää saaha raitista ilimaa, nii elä laita kiinni ukseja. Tai, oon monasti käynnistäny lämmityskoneita vain huomatakseni, että niistä ei saa perkeleelläkään ulos lämmintä ilmaa. Tämä vie meikäläisen mielenkiinnon aika moneen asiaan tosi nopiaa. Tuntuu siltä, että olen hyväksynyt kohtaloni tässä Orwellilaisuuden ruumiillistumassa, jossa joku ylempi taho sensuroi elämästäsi tietyt asiat pois. 

En oo jaksanu viimosen kuukauden aikana panostaa juurikaan opiskeluun. Oon tehny vain pakolliset asiat pois alta, mutta en yhtään sen enempää. Kirjoittelin aiemmin siitä miksi tätä kieltä ei kannata opiskella ja miksi kannattaa. Oon ite vaan viimeaikoina löytäny yhä enemmän syitä siihen, ettei kannata. Tuntuu, että joku on dervioinu minun oppimisfunktiosta kaiken pois ja jäljelle ei oo jäänyt mitään. Oon myös sitä mieltä, että tapa opiskella Kiinaa täällä, tai ylipäänsä, ei sovi minulle, eikä varmasti monelle muullekaan. Nimittäin, kiinan opiskelu on täällä hyvin yleisluontoista. Itse kaipaisin oikeasti liike-elämän kiinan kurssia, jossa ei perseiltäisi turhaan merkeillä (汉字) tai millään muullakaan epäoleellisella. 

Ehkäpä se liittyy siihen, että valmistuin 19.12.2013 KTM:ksi. Kun katson taaksepäin sitä päivää kun ilmoittauduin kiinan alkeiskurssille, olisi minun itseasiassa kannattanut katsoa aluksi työpaikkailmoituksia ja miettiä onko Kiinaan mitään saumoja. Oma kyyninen kuvani asiasta nimittäin on, että vastavalmistuneelle ekonomille Kiinassa ei oikeasti ole kovin montaa työpaikkaa. Ja monet suomalaisyritykset, jotka toimivat kiinassa, eivät ota keltanokkia ekspaateiksi. Oppia täytyy siis hakea kotimaasta ja kun yhdistää tämän yritysten tämänhetkiseen rekrytointihaluun ei voi tulla kuin siihen tulokseen, että omien kiinan opintojen välitön hyöty on aika marginaalinen.

Odotan kauhunsekaisin tuntein kiinan lopputenttejä. Uskon kyllä pääseväni kaikista niistä läpi, olenhan kuitenkin pääsääntöisesti tsempannut kielen kanssa koko vaihto-opiskelun ajan. Tänään tehtiin yhdelle kurssilla harjoitustentti. Oli kohtuuttoman vaikia. Nauratti saada monen vuoden opiskelun jälkeen 49/100 pojengia. No okei, aiemmasta tentistä vedin paremmat pisteet, mutta ihan pienellä vaikeusasteen lisäämisellä meikän kielitaitokin voidaan renderoida olemattomaksi. 

Ehkäpä olen vain tottunut suomalaiseen tyyliin opiskella ja oppia asioita. Kiinalainen 应试教育, eli Exam Oriented Education, ei meikäläistä tai montaa muutakaan nimittäin palvele.

. 

 

Tulipa käytyä Pekingissä. Vähän oli jännät odotukset matkasta, nimittäin saasteiden vuoksi. Pekingissä on talavella kuulemma aika sakeaa ja ihmiset lämmittää talven lähestyessä taloja enemmän ja enemmän. Koska Kiinassa 70 % energiasta tuotetaan kivihiilellä, niin eipä se ole ihmekkään, että on sakeaa.

Jälkeenpäin mietittynä muistikuvat reissusta ovat vähän hatarat. Luulin monta kuukautta olevani matkalla siskoni ja hänen miehensä kanssa. Kun tupsahdin Pekingiin niin hotellilla löytyikin vähän isompi tuliainen, eli oma tyttökaveri oli jukoliste tullut myös reissuun kertomatta sanaakaan! :) Yllätys oli sen verran iloinen ja yllättävä, etten kuulemma saanut sanaa suustani hetkeen. Ilmankos reissu tuntui menevän nopeaa!

Reissun aikana käytiin ns. pakollisia kohteita läpi, kuten Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Tian An Men. tässäpä niistä vähän juttua:

 

Kiinan muuri

Kuten tyhymempikin ymmärtää, niin muuria on rakennettu aikanaan monta kilometriä, eli sitä pääsee kattelemaan useammasta paikasta. Riippuen omasta innosta, maksuhalusta, säästä, kengistä ja vaatetuksesta on mahiksia monenlaisia. Jos haluaa matkustaa vähemmän tunnetuille pätkille on mahdollisuus päästä kävelemään muurilla ilman kiinalaisten seuraa. Myös "muurilta muurille" reissutkin onnistuvat. Ite en tosin tämmöstä pitempää kävelyreissua jaksais tehdä, koska ei se muurilla käveleminen niin henkeä salpaavaa ollut.

Myö käytiin Badaling:n osassa. Tyttökaverilla oli tieto, että julkisella bussilla pääsee 4,8 RMB suuntaansa tämän noin tunnin matkan. Täräytettiin sitten aikaisin aamulla metrolla pari pysäkkiä ja hypättiin bussiin nukkumaan. Päästiin perille näppärästi, ostettiin liput ja lähdettiin kohti muuria.

Ihimeteltiin vaan, että ennen muurille pääsyä oli mahollista ostaa kaiken maailman matkamuistoja ja valokuvia itestänsä muurin kanssa. Eniten ihimetytti, että joku on keksiny laittaa karhuja näytille muurin alaosassa, jossa niitä voi syöttää ompuilla. Aika kurjan näköiset oltavat oli nalleilla, nimittäin kiinalaisten ajatusmaailma eläintarhasta, tai oloista poikkeaa meleko palijon länsimaalaisesta..

Onneksi ei oltu high-seasonilla liikenteessä, eli muurilla ei ollut liikaa porukkaa. Tässäpä kuvia:

 

Kielletty kaupunki

Tässäpä sitä oli sitte keisareilla lääniä. Rakennuttivat ihan helevetin ison kaupungin itellensä. Noin 8 neliökilometriä lääniä. Täytyy kyllä sanoa, että visiitti oli pettymys. Kielletyn kaupungin sisäpuolella opasteet olivat luokattoman huonoja, kartat kehnoja, ja vähän väliä oli epäselvää mistä piti maksaa ja mistä ei pitänyt. Kaiken kukkuraksi kielletyn kaupungin alkuosassa parveilee aivan helevetin palijon kiinalaisia kauppaamassa taas kaiken maailman palaveluita, ristus sentään!

Kielletystä kaupungista voi kyllä sanoa sen, että jos ei eri dynastiat ja hallitsijoiden tavat asua kiinnosta, niin ei tästä palijoa jää käteen. Aarteita, patsaita, teekuppeja ja kippoja kyllä piisaa täällä. Lääniä on vaikka kahden päivän vierailuun, mutta koska Kielletyssä kaupungissa ei ole juuri mitään englanniksi jää visiitin arvo melko laihaksi. Toki, audio guiden vuokraus olisi ollut mahdollista, mutta ei tällä kertaa.

 

Tian An Men

Taivaallisen rauhan aukio on aivan Kiellettyn kaupungin etupuolella. Siinäpä on mainio aukio. Mm. Mao Zedong on aikanaan käyny naulaamassa teesejä tällä aukiolla. Lisäksi täällä on pidetty vuonna 1989 Kiinan yliopistojen ylioppilaskuntien liiton perustamiskokous, mutta huonolla menestyksellä. 

Kuten huomaatte, ei siellä oikeasti oo tapahtunu mitään:

Joten voitte katsoa itse tästä linkistä: en.wikipedia.org/wiki/Tiananmen_Square_protests_of_1989

Penkkejä ym. tällä aukiolla ei ole, mutta turvakameroita ja vartijoita, sekä kaupustelijoita senkin edestä. Tian An Men:llä voi käydä katsomassa myös Mao:n ruumista, mutta ei tällä kertaa ehditty kun unohdettiin aluksi passit hotellille.

 

Hou Hai

Käytiin pyörähtämässä kolmen järven konsortiolla keskellä Pekingiä, eli Hou Hai:lla. Iltanäkymä on tunnelmallinen, aurinko laskee samalla kun järveä ympäröivät ravintolat laittavat valoja päälle. Kun ilmat ovat lämpimämmät niin kuulemma porukka laittaa kumiankkoja tm. kisaamaan järvelle, talvella järvi on jäässä ja porukka käy luistelemassa. Tällä kertaa nähtiin joku mies uimassa, lasken sen avantouinniksi, koska järvi oli jo osittain jäässä.

Käytiin arpomassa rauhallista baaria, jossa vois juoda muutaman oluen ja hengähtää, mutta ikävä kyllä kaikissa baareissa oli live musaa sen verran lujalla, että keikat olisi voinut kuunnella kadulta käsin. Kyllästyttiin siihen kun sisäänheittäjät kävelee eteen ja yrittää vetää hihasta ravintolaan, joten palattiin takaisin lähtöruutuun ja löydettiin yksi tunnelmallinen jazz baari, jossa ei ollut yhtään asiakasta tai live musiikkia. Hen Hao!

 

Beijing Kaoya

Yksi reissun hyvä anti oli, että kiinan kielen opettajani Suomessa, CL, sattui olemaan Pekingissä samaan aikaan. Käytiin sitten syömässä hänen opastuksella modernia Pekingin Ankkaa & Yunnan provinssin Hot Potia.

Ankka on siis “roasted”, ja sitä syödään tuollaisten tortillatyylisten lättyjen kanssa. Sisään heitetään makeaa kastiketta, sokeria, valkosipulia, kurkkua ym. tavaraa. Oli todella hyvää! Ravintolakokemuksesta teki erinomaisen se, että saimme yhteensä 4 komplementti dishiä! Enpä ole aiemmin ollut ravintolassa, jossa ilman reklamointia tuotaisiin noin paljon ruokaa pöytään!

 

Renmin University & Hot Pot

Käytiin vielä tutustumassa Kiinan Harvardiin, eli Renmin Universityyn. Ikävä kyllä tultiin paikan päälle illalla, niin kuvavarasto on harvanlainen. Opettajani CL on siis opiskellut Renminissä, joka on yksi Kiinan top-5 yliopistoista. Käytiin syömässä hot potia isommalla porukalla ja rupateltiin mukavia.

Sanottakoon yliopistosta vielä, että täältä voi katsella heidän alumnejaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Renmin_University_of_China#Notable_Alumni

Itsellä pisti silmään tämä:

• Liu Yandong (刘延东) - Current highest-ranking female politician in China, and the only woman with a seat on the Politburo.

Milloinkahan Liu ehdottaa naiskiintiöitä politbyroon?

Mielenkiintoisin juttu tässä illallisessa oli kuulla CL:n kavereiden ajatuksia. He kaikki olivat selkeästi uudemman sukupolven kiinalaisia, eli he eivät pidä kaikista perinteisistä tavoista tai ajattelumalleista mitä kiinassa on, jonka lisäksi heistä käytännössä kaikki haluavat lähteä ulkomaille vielä pitkäksi aikaa. Yksi tyttö oli opettanut Costa Ricassa vuoden verran kiinaa ja löytänyt sieltä miehensä. Häät pidetään pian, jonka jälkeen hän karistaa Kiinan saasteet jaloistansa, ja perustaa tee-kaupan Costa Ricaan. Hieman erilaista elämää?

 

Pekingistä yleisesti

Minulle jäi Pekingistä oikein positiivinen kuva. Tosin, saasteita ei tällä reissulla näkynyt, eli sillä lienee vaikutusta. Liikenne oli mielestäni hyvin sivistynyttä, autoilijat kunnioittavat valoja eivätkä yritä ajaa jalankulkijoiden päälle ym. 

Metrokin toimii vallan mainiosti, ja yhden lipun hinta, huolimatta siitä mihin asti menet, on 2 RMB. Suosittelen hutong alueiden tsekkaamista, koska ne ovat aika käsittämättömiä rakennelmia. Toivottavasti Kiinalaiset eivät lanaa kaikkia hutongeja pois uuden tieltä.

 

Täällä on sitten lintuinfluenssaa ja mutanttisikoja. Hulluja nykypäivän juttuja...